Alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.

Alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja, myös Euroopan neuvoston alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja on hyväksytty Strasbourgissa 5 marraskuuta 1992. Sopimuksen alkuperäiskappale, jonka englannin- ja ranskankieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaisia, talletettiin Euroopan neuvoston arkistoon. Euroopan neuvoston pääsihteeri lähettää peruskirjan jäljennökset jäsenvaltioille - Euroopan neuvoston jokainen jäsenvaltio on kutsuttu liittymään tähän peruskirjaan. Suomi ratifioi sopimuksen 9 marraskuuta 1994 ja sitoutui suojelemaan alueellaan puhuttuja saamelaiskieliä ja ruotsin kieltä. Joulukuussa 2009 tehdyssä asetusmuutoksessa Suomi lisäsi maassa kotoperäisenä puhutun karjalan kielen peruskirjan suojelemien kielten joukkoon.

Perusoikeuskirjan ratifioineet valtiot

Peruskirjassa turvatut vähemmistökielet[1]
Alankomaat Ratifioinnin päiväys: 2. toukokuuta 1996[2] friisi (Friisinmaalla) limburgi (Limburgissa) Hollannin alasaksi romani jiddiš
Armenia Ratifioinnin päiväys: 25. tammikuuta 2002[2] aramea saksa kreikka kurdi venäjä ukraina kurmandži
Bosnia ja Hertsegovina Ratifioinnin päiväys: 21 .syyskuuta 2010[2] albania tšekki saksa unkari italia ladino puola romani romania ruteeni slovakki sloveeni turkki ukraina jiddiš
Britannia Ratifioinnin päiväys: 27. maaliskuuta 2001.[2] korni iiri skotti ulsterinskotti gaeli kymri manksi (Mansaarella)
Espanja Ratifioinnin päiväys: 9 .huhtikuuta 2001[2] aragonia, (Aragoniassa) araneesi asturia, (Asturiassa, Leónissa, Zamorassa, Salamancassa, Cantabriassa, Extremadurassa) baski (virallinen Baskimaalla ja osissa Navarraa) katalaani, (virallinen Baleaareilla ja Kataloniassa) valencia (virallinen Valenciassa)[3] galego, (virallinen Galiciassa ja osissa Asturiaa, Leoniaa ja Zamorassa) leonés
Itävalta Ratifioinnin päiväys: 28. kesäkuuta 2001[2] kroaatti (Burgenlandissä) slovenia (Kärntenissä ja Steiermarkissa) unkari (Burgenlandissa ja Wienissä) tšekki(Wienissä) slovakki (Wienissä) romani (Burgenlandissä)
Kroatia Ratifioinnin päiväys: 5 .marraskuuta 1997[2] tšekki saksa unkari romania istro-romania italia ruteeni serbi slovakki sloveeni ukraina
Kyproksen tasavalta Ratifioinnin päiväys: 26 .elokuuta 2002[2] armenia kyproksenarabia
Liechtenstein Ratifioinnin päiväys: 18 .marraskuuta 1997[2] Ei alueellisia tai vähemmistökieliä
Luxemburg Ratifioinnin päiväys: 22 .kesäkuuta 2005[2] Ei alueellisia tai vähemmistökieliä[4]
Montenegro Ratifioinnin päiväys: 15 .helmikuuta 2006[2] albania bosnia kroaatti romani
Norja Ratifioinnin päiväys: 10 .marraskuuta 1993[2] kveeni luulajansaame pohjoissaame romani romanin pohjoismurre eteläsaame
Puola Ratifioinnin päiväys: 12 .helmikuuta 2009[2] armenia valkovenäjä tšekki saksa karaiimi kasubi lemko liettua romani venäjä slovakki tataari ukraina jiddiš
Romania Ratifioinnin päiväys: 29. tammikuuta 2008[2] albania armenia kreikka italia makedonia puola romani ruteeni tataari jiddiš bulgaria kroaatti tšekki saksa unkari venäjä serbia slovakki turkki ukraina
Ruotsi Ratifioinnin päiväys: 9 .helmikuuta 2000[2] suomi meänkieli luulajansaame pohjoissaame eteläsaame romani jiddiš
Saksa Ratifioinnin päiväys: 16 .syyskuuta 1998[2] tanska (Schleswig-Holsteinissä) yläsorbi (Saksissa) alasorbi (Brandenburgissa) pohjoisfriisi (Schleswig-Holsteinissa) Itäfriisi (Ala-Saksissa) romanikieli alasaksa (Bremenissä, Hampurissa, Mecklenburg-Etu-Pommeri ssa, Ala-Saksissa ja Schleswig-Holsteinissä), Brandenburgissa, Nordrhein-Westfalenissa ja Saksi-Anhaltissa)
Serbia Ratifioinnin päiväys: 15 .helmikuuta 2006[2] albania bosnia bulgaria bunjevac kroaatti tšekki saksa unkari makedonia romani romania ruteeni slovakki ukraina balkanin itäromaaniset kielet
Slovakia Ratifioinnin päiväys: 5 .syyskuuta 2001[2] bulgaria kroaatti tšekki saksa unkari puola romanikieli ruteeni ukraina jiddiš
Slovenia Ratifioinnin päiväys: 4 .lokakuuta 2000[2] kroaatti saksa unkari italia romani serbia
Suomi Ratifioinnin päiväys: 9. marraskuuta 1994[2] inarinsaame karjala pohjoissaame romani venäjä koltansaame ruotsi tataari jiddiš
Sveitsi Ratifioinnin päiväys: 23 .joulukuuta 1997[2] frankoprovensaali ranska saksa italia retoromaani jenishi
Tanska[5] Ratifioinnin päiväys: 8 .syyskuuta 2000 fääri (Fäärsaarilla) grönlanti (Grönlannissa) saksa (Etelä-Jyllannissa)
Tšekki Ratifioinnin päiväys: 15 .marraskuuta 2006[2] slovakki puola (Määrin-Sleesian läänissä) saksa romani kroaatti
Ukraina Ratifioinnin päiväys: 19 .syyskuuta 2005[2] armenia valkovenäjä bulgaria krimintataari gagauz saksa kreikka unkari karaimi krymtšak moldova puola romani romania venäjä ruteeni slovakki jiddiš
Unkari Ratifioinnin päiväys: 26. huhtikuuta 1995[2] armenia romania bulgaria kroaatti saksa kreikka puola romani romania ruteeni serbi slovakki sloveeni ukraina

Peruskirjan laajuus

Peruskirja koskee vain niitä kieliä, joita perinteisesti valtion kansalaiset käyttävät (eli maahanmuuttajien kielet eivät kuulu sopimuksen piiriin), jotka eroavat merkittävästi enemmistön puhumasta kielestä (tämä sulkee pois sen, jos valtio haluaisi pitää vähemmistökieliä pelkkinä valtakielen paikallisina murteina) tai vähemmistökieliä joita puhutaan jollain tietyllä alueella tai vähemmistökieltä käyttävät joita kielivähemmistöt käyttävät tasaisesti koko valtion alueella (kuten jiddišiä tai romanikieltä, joita käytetään koko valtion alueella).

Ongelmat ja ristiriidat

Peruskirjan allekirjoittaminen ja ratifiointi ovat johtaneet poliittiseen konfliktiin Ranskassa, jossa perinteisesti yhtä virallista valtion kieltä on pidetty yhdistävä tekijänä (katso Ranskan kielipolitiikka).

Pääministeri Lionel Jospinin hallitus allekirjoitti peruskirjan, mutta perustuslakineuvosto katsoi, että se sisältää perustuslakia vastaan olevia kohtia, joten peruskirjaa ei ratifioitu.

Vuonna 2011, kun Ranskan perustuslakiin tehtiin useita muutoksia, kuten lisättiin kohta alueellisista kielistä, Ranskan presidentti François Hollande lupasi keskustella peruskirjasta Ranskan parlamentin kanssa. Slovakiassa ei päästy aluksi sopimukseen alueista joilla unkarinkielinen vähemmistö asuu.

Euroopan neuvosto vaati vuonna 2007 Kreikkaa, Irlantia ja Latviaa allekirjoittamaan sopimuksen ja ratifioimaan sekä Islantia, Maltaa ja Italiaa ratifioimaan peruskirjan.

Katso myös

• Euroopan kielet
• Ranskan kielipolitiikka

Lähteet