Chiaroscuro
Chiaroscuro (ital. chiaro ’kirkas’, oscuro ’pimeä’) eli valohämy tarkoittaa maalauksessa asteittaista siirtymistä valosta varjoon. Valon ja varjon vaihtelua alettiin soveltaa näkyvämmin Italian renessanssissa, mutta voimakkaan chiaroscuron kehittäjänä pidetään Caravaggioa ja sen tyypillisenä soveltajana Rembrandtia. Chiaroscuro sekoitetaan toisinaan pehmeisiin ja häivytettyihin väreihin perustuvaan sfumatoon, jota ovat käyttäneet Leonardo da Vinci ja Rafael.[2][3] Chiaroscurolle on kuitenkin ominaista suhteellisen jyrkät valon ja varjon erot, vaikka valöörien siirtymät ovatkin vähittäisiä. Myös valon suunta ja toisinaan myös valon lähde ovat chiaroscurossa selkeitä, kun taas sfumatossa valo on pehmeää hajavaloa.lähde?
Chiaroscuro vahvistaa kolmiulotteisuuden ja tilan tuntua. Se oli täysrenessanssin maalaustaiteessa eräs niistä tekijöistä, jonka ansiosta Euroopan taide alkoi eriytyä muun maailman taiteesta.[4]
Lähteet
- ↑ Biography Gerrit-van-honthorst.org/. Viitattu 25.7.2009. (englanniksi)
- ↑ Taiteen Pikku jättiläinen, s. 81. Hakusana chiaroscuro. WSOY, 1993. ISBN 951-0-16447-x.
- ↑ Broby-Johansen, R.: ”Chiaroscuro”, Arkitaide – maailmantaide, Euroopan taiteen tyylin kehitys, s. 198. Helsinki: Tammi, 1977. ISBN 951-30-3964-1.
- ↑ Petri Immonen: Chiaroscuro on valohämyä. Helsingin Sanomat, 25.7.2009, s. C3.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Chiaroscuro Wikimedia Commonsissa
Maalaustekniikat
| Sideaineen mukaan: |
|
|---|---|
| Maalauspohjan mukaan: | |
| Värinlevitystavan mukaan: | |
| Maalausjärjestyksen mukaan: | |
| Maalaustyylin mukaan: |
|
