Henning Carlsen
Henning Carlsen (4. kesäkuuta 1927 Ålborg, Tanska – 30. toukokuuta 2014 Mindebog) oli tanskalainen elokuvaohjaaja, -käsikirjoittaja ja -tuottaja, joka muistetaan parhaiten dokumenttielokuvistaan ja cinéma vérité -tyylisuunnan edistäjänä. Hänen palkituin näytelmäelokuvansa on vuonna 1966 ensi-iltansa saanut, Knut Hamsunin romaaniin perustuva Nälkä. Se oli Cannesissa ehdolla Kultainen palmu -palkinnon saajaksi, ja vuonna 2006 se valittiin mukaan Tanskan kulttuurikaanoniin.[1]
Vuosina 1968–1981 Carlsen toimi perinteikkään kööpenhaminalaisen Dagmar-elokuvateatterin johtajana.
Elonet-tietokannan mukaan Henning Carlsen toimi kamera-assistenttina vuonna 1950 ensi-iltansa saaneessa suomalaisessa lyhytelokuvassa Tukkijoella tapahtuu, ohjaus Brita Wrede ja Felix Forsman.[2]
Filmografiaa
- De Gamle (dokumentti, 1961)
- Veri polttaa (Dilemma, 1962, Nadine Gordimerin romaanista Vieraat toisilleen)
- Entä me...? (Hvad med os?, 1963)
- Kissat (Kattorna, 1964, Walentin Chorellin näytelmästä)
- Nälkä (Sult, 1966, Knut Hamsunin romaanista)
- Ihmiset kohtaavat ja suloinen musiikki soi sydämessä (Mennesker mødes og sød musik opstaar i hjertet, 1967, Jens August Schaden romaanista)
- Meren miehiä (Klabautermannen, 1969)
- Kantavieraat (Man sku’ vaere noget ved musikken, 1972)
- Onnellinen avioero (En lykkelig skilsmisse, 1975)
- Kuka nauroi? (Hör, var der ikke en, som lo? 1978)
- Susi ovella (Oviri / Gauguin, le loup dans le soleil, 1986)
- Hyppy (Springet, 2005)
- Erndringer om mine bedrøvelige ludere (2012, Gabriel García Márquezin romaanista Muistojeni ilottomat huorat)
Lähteet
| ||||||||||||||||||
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Henning Carlsen
Alkuperäinen artikkeli: en:Henning Carlsen
