Jim Bolger
| Jim Bolger | |
|---|---|
 Bolger heinäkuussa 2008 | |
| Uuden-Seelannin 35. pääministeri | |
| 2.11.1990–8.12.1997 | |
| Monarkki | Elisabet II |
| Edeltäjä | Mike Moore |
| Seuraaja | Jenny Shipley |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 31. toukokuuta 1935 (ikä 88) Opunake, Taranaki, Uusi-Seelanti |
| Puoliso | Joan Riddell |
| Tiedot | |
| Puolue | Kansallispuolue |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
James Brendan "Jim" Bolger ONZ (s. 31. toukokuuta 1935) on uusiseelantilainen poliitikko. Bolger toimi maansa 35. pääministerinä vuosina 1990–1997. Hän edustaa Kansallispuoluetta.
Bolger syntyi Opunaken pienessä kaupungissa Pohjoissaarella irlantilaistaustaisille vanhemmille. Hän meni vuonna 1963 naimisiin Joan Riddellin kanssa, ja heillä on yhdeksän lasta.
Poliittinen ura
Bolger pääsi edustajainhuoneeseen 1972, ja toimi myöhemmin ministerinä Robert Muldoon hallituksessa.[1]
Bolger valittiin tuolloin oppositiossa olleen Kansallispuolueen johtoon vuonna 1986. Bolgerin johdolla puolue hävisi vuoden 1987 vaalit, mutta saavutti seuraavissa vuoden 1990 vaaleissa voiton Työväenpuolueen jäädessä oppositioon.[1]
Pääministerinä Bolger pitäytyi Työväenpuolueen ympäristölainsäädännössä ja ydinasevastaisuudessa. Vuoden 1993 vaalien jälkeen radikaalina pidetty valtiovarainministeri Ruth Richardson jätettiin sivuun hallituksesta, minkä taustalla oli äänestäjien huonot muistot Työväenpuolueen uusliberalistisesta talouspolitiikasta (Rogernomics). Bolger ei henkilökohtaisesti kannattanut vaalitavan uudistamista, mutta hän pitäytyi lupauksessaan järjestää kansanäänestys suhteellisen vaalitavan käyttöönotosta, mikä myös äänestyksessä hyväksyttiin.[1]
Bolger omaksui uuden vaalitavan nopeasti ja Kansallispuolue hallitsi koalitiossa yhdessä New Zealand First -puolueen kanssa. Lopulta kuitenkin kasvava paheksunta Kansallispuolueen hallituskumppania kohtaan ja hallituksen siirtyminen poliittisesti lähelle keskustaa johti Bolgerin syrjäyttämiseen pääministerin paikalta 1997, minkä jälkeen pääministeriksi nousi Jenny Shipley.[1]
Parlamentin Bolger jätti vuonna 1998, minkä jälkeen hän toimi Uuden-Seelannin Yhdysvaltain suurlähettiläänä.[1]
Lähteet
- ↑ a b c d e McLean, Gavin: People: Jim Bolger nzhistory.govt.nz. NZHistory. Viitattu 14.4.2017. (englanniksi)
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jim Bolger Wikimedia Commonsissa
Henry Sewell | William Fox | Edward Stafford | Alfred Domett | Frederick Whitaker | Frederick Weld | George Waterhouse | Julius Vogel | Daniel Pollen | Harry Atkinson | George Grey | John Hall | Robert Stout | John Ballance | Richard Seddon | William Hall-Jones | Joseph Ward | Thomas Mackenzie | William Massey | Francis Bell | Gordon Coates | George Forbes | Michael Joseph Savage | Peter Fraser | Sidney Holland | Keith Holyoake | Walter Nash | Jack Marshall | Norman Kirk | Bill Rowling | Robert Muldoon | David Lange | Geoffrey Palmer | Mike Moore | Jim Bolger | Jenny Shipley | Helen Clark | John Key | Bill English | Jacinda Ardern | Chris Hipkins | Christopher Luxon
| ||||||||||||||||||
