Lentomelu

Qantas-yhtiön Boeing 747-400 laskeutumassa Heathrow’n lentoasemalle Lontoon asutuksen yllä.

Lentomelu on melusaastetta, joka syntyy pääosin nousevien lentokoneiden suihkumoottoreista sekä potkurikoneiden moottoreista ja potkureista. Myös laskeutumiset sekä yli- ja ohilennot aiheuttavat melua. Lentomelu on pääosin lentokenttien lähialueiden ongelma. Lentomelu on 1970-luvulta alkaen johtanut lentokenttien lähiseutujen asukkaiden valituksiin koettujen häiriöiden ja terveyshaittojen vuoksi.

Lentomelun hallinta ja vähentäminen

Ilmailuhallinnot ovat pyrkineet alentamaan koneiden aiheuttamaa melua yhtäältä moottoreiden melunvaimentimilla, toisaalta melunvaimennusalueilla: koneiden nousu- ja laskeutumissuuntia kentille on rajoitettu, ja taajamat ylittäville lentoreiteille on asetettu vähimmäiskorkeudet. Suomessa melunvaimennusalueet ovat kuitenkin vain suositusluonteisia.

Myös lentokoneiden koekäytön ja moottoritestauksen sekä lennonopetuksen samoin kuin lento- ja laskuvarjohyppyharrastuksen aiheuttamaa melua on pyritty vähentämään. Näin menetellään myös pienemmillä yleisilmailukentillä, kuten Suomessa Malmin lentoasemalla, jossa lentoonlähdöt ja laskeutumiset on rajattu klo 07–22 väliseen aikaan.[1] Tämä on lopettanut lentomeluvalitukset lähes tyystin. Viime vuosina suunnitellut ultrakevyet lentokoneet ovat merkittävästi hiljaisempia kuin 1950–1970-luvuilla suunnitellut ja vieläkin paljon käytetyt konetyypit, kuten Cessna 152 ja Piper Archer. Vanhojakin koneita on menestyksekkäästi muokattu hiljaisemmiksi käyttämällä esimerkiksi lisä-äänenvaimentimia ja hiljaisempia potkureita. Etenkin Saksan ympäristölainsäädäntö on pakottanut koneiden omistajat ja valmistajat toimiin yleisilmailulentokoneiden melutason laskemiseksi.

Yliäänimatkustajakoneiden aikana Yhdysvalloissa eräät ryhmät pyrkivät estämään Concorde-koneiden lennot Texasiin ja Los Angelesiin niiden aiheuttaman melun, erityisesti yliääniaaltojen, vuoksi. Sotilaslennon melua on pyritty siirtämään harvaanasutuille alueille. Esimerkiksi Naton matalalentoharjoitusalueita on siirretty Pohjois-Kanadaan, missä sotaharjoitusten melun väitetäänkin olevan erittäin merkittävä haitta. Suomessakin sattui 1970-luvulla ilmavoimien käyttäessä Fouga Magister -suihkuharjoituskonetta länsirannikolla tapauksia, joissa koneiden korkeataajuinen melu aiheutti tarhatuille turkiseläimille paniikkia ja jopa kuolemia.lähde? Tällaiset vahingot pyrittiin ehkäisemään lentokieltoalueilla.

Joissakin maissa on yhtenä taloudellisena ohjauskeinona jo otettu käyttöön lentomeluvero erityisesti suihkukoneiden meluhaittojen vähentämiseksi. Melusaasteen kasvun ja hiljaisten alueiden vähentymisen vuoksi perusteltuja lainsäädännöllisiä toimenpiteitä ovat myös harrastusilmailun rajoittaminen tai kieltäminen ympäristön virkistyskäytön ja luonnonrauhan turvaamiseksi.

Lentomelun tunnusluvut, mittaus ja lentomelualueet

Ympäristön paikallista keskimääräistä melutasoa kuvataan päivä-ilta-yömelutasoksi (engl. day-evening-night level) kutsutulla tunnusluvulla, jonka lyhenne on LDEN. Lentomelualueiksi voidaan katsoa alueet, joilla ulkoilmassa LDEN > 55 dB. Tunnusluku LDEN on vuoden keskimääräinen päivä-ilta-yömelutaso, jossa ilta-ajan (klo 19–22) lentomelua painotetaan 5 dB:llä ja yöajan (klo 22–07) melua 10 dB:llä. Painotusta käyttämällä pyritään ottamaan huomioon melun suurempi häiritsevyys ilta- ja yöaikaan.[2]

Suomessa Finavia mittaa lentomelua jatkuvasti Helsinki-Vantaan lentoaseman ympäristössä seitsemällä kiinteällä mittausasemalla, jotka sijaitsevat Korsossa, Tikkurilassa, Martinlaaksossa, Kalajärvellä, Keravalla, Marja-Vantaalla ja Nurmijärvellä. Lisäksi käytettävissä on kaksi siirrettävää asemaa.[2]

Lait ja määräykset

  • Ilmailulaki 29.12.2005/1242 (Finlex)
  • Ympäristönsuojelulaki 4.2.2000/86 (Finlex)
  • Valtioneuvoston asetus Euroopan yhteisön edellyttämistä meluselvityksistä ja meluntorjunnan toimintasuunnitelmista 801/2004 (Finlex)
  • Ilmailuhallinto – Ilma-alusten melunormit – AIR M15-1 – annettu 1.10.1997 (PDF)
  • Ilmailuhallinto – Lentotoiminta meluisilla lentokoneilla – OPS M1-13 – annettu 26.7.1979(PDF)
  • Ilmailuhallinto – Lentotoimintarajoitus meluisille suihkulentokoneille – OPS M5-7 – annettu 27.8.1999(PDF)
  • Ympäristövahinkolaki YmpVhL (1994/737) lentomelu ja lentoaseman pitäminen erikseen mainittu

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ https://ais.fi/ais/eaip/pdf/aerodromes/EF_AD_2_EFHF_EN.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ a b Finavia: Helsinki-Vantaan lentoasema Ympäristövuosiraportti 2006 avianet. Viitattu 8.10.2007. [vanhentunut linkki]

Kirjallisuutta

  • Toivanen, Jarmo: Teknillinen akustiikka, "Meluakustiikan käsitteitä ja määritelmiä", s. 438–441. Otakustantamo, 1976. ISBN 951-671-123-5.

Aiheesta muualla

  • Finavian lentomelusivut (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Ilmailuhallinto – melutodistus
  • Ilmailuhallinto > Perustietoa medialle > Lentomelu
  • Lentomeluvalitus (PDF)
  • Lentokenttien jylinä voi heikentää lasten oppimiskykyä (Arkistoitu – Internet Archive) STT/Turun Sanomat 29.12.2005.
  • Ilmavoimat korvauksiin lentomelun aiheuttamista vahingoista (Arkistoitu – Internet Archive) Turun Sanomat 20.12.2002.
  • Kuva siirrettävästä Finavian melumittausasemasta, Ilmailutietotekniset