Musta kaapu

Musta kaapu
Black Robe
Ohjaaja Bruce Beresford
Käsikirjoittaja Brian Moore
Perustuu Brian Mooren romaaniin Black Robe
Tuottaja
  • Robert Lantos
  • Sue Milliken
  • Stéphane Reichel
Säveltäjä Georges Delerue
Kuvaaja Peter James
Leikkaaja Tim Wellburn
Pukusuunnittelija Renée April
Lavastaja Réal Proulx
Erikoistehosteet
  • Louis Craig
  • François Dagenais
Pääosat
  • Lothaire Bluteau
  • Aden Young
  • Sandrine Holt
Valmistustiedot
Valmistusmaa
  • Kanada
  • Australia
Tuotantoyhtiö
  • Alliance Communications
  • Samson Productions
Levittäjä The Samuel Goldwyn Company
Netflix
Ensi-ilta 1991
Kesto 95 min
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
[ Muokkaa Wikidatassa ] Näytä Wikidatasta tulevat arvot
Infobox OKNimi-testi OK

Musta kaapu (Black Robe) on Bruce Beresfordin ohjaama kanadalais-australialainen historiallinen draamaelokuva vuodelta 1991. Sen keskeisiä rooleja näyttelevät Lothaire Bluteau, Aden Young, August Schellenberg, Sandrine Holt ja Tantoo Cardinal.

Juoni

Nuori jesuiitta lähetetään 1600-luvulla Kanadan huronien keskuuteen käännyttämään intiaaniheimoa katolilaisuuteen.[1][2]

Arvioita

Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano luonnehtii elokuvaa näin: ”Ankaraa luontoa kauniisti kuvaava, intiaanikulttuurin ja kristinuskon arvoja ymmärtävä vaativa katsomiskokemus.” Hän antaa sille kolme tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”hyvä”.[1]

Musta kaapu palkittiin Genie Awards -palkintogaalassa vuoden parhaana kanadalaiselokuvana[3]. The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[4]

Lähteet

  1. ↑ a b Romano, Bello (toim.): ”Musta kaapu”, Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
  2. ↑ Musta kaapu (1991) fixgalleria.net. Viitattu 6.4.2019.
  3. ↑ Genie Awards The Canadian Encyclopedia. Viitattu 13.2.2024.
  4. ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 15.8.2022. (englanniksi)