Ryhmäajattelu

Ryhmäajattelu on prosessi, jossa jäsenet mukautuvat ryhmän ajatteluun eivätkä ajattele päätöstä itsenäisesti. Ryhmäajattelun ajatellaan vaimentavan kriittisen ja itsenäisen ajattelun sekä saattavan aiheuttaa itsesensuuria ja irrationaalisia tai huonoja päätöksiä.^[1]

Ryhmäajattelusta (engl. groupthink) kirjoitti ensimmäisen kerran sosiologi William H. Whyte Jr. vuonna 1952. Aiheen tutkimusta kehitti 1970-luvulla psykologi Irving Janis. Hänen mukaansa ryhmäajattelu aiheutuu siitä, että ryhmässä toimivat ihmiset pyrkivät harmoniaan ja mukautumiseen. Ryhmäajattelun oireita ovat Janisin mukaan ryhmän kykyjen yliarviointi, ahdasmielisyys ja paine yhtenäisyyteen.^[1] Ilmiön nimitys jäljittelee orwellilaisia käsitteitä kuten kaksoisajattelu ja uuskieli. Janis katsoi ryhmäajattelun johtavan samanlaiseen ajattelun rapautumiseen kuin Orwellin kuvaamassa dystopiassa.^[2]

Katso myös

Joukkopsykologia
Konsensus-päätöksenteko

Lähteet

↑ ^a ^b ryhmäajattelu Tieteen termipankki. Viitattu 9.10.2022.
↑ Rajiv Shirali: The 'groupthink' contrarian Business Standard. 8.4.2020. Viitattu 10.10.2022.