Sophie-Carmen Eckhardt-Gramatté
Sophie-Carmen Eckhardt-Gramatté (6. tammikuuta 1899 Moskova – 2. joulukuuta 1974 Stuttgart) oli venäläissyntyinen kanadalainen säveltäjä. Hän sai varhaista pianonsoiton opetusta äidiltään, joka oli itse opiskellut Nikolai Rubinsteinin johdolla. Sittemmin Eckhardt-Gramatté opiskeli pianon- ja viulunsoittoa Pariisin konservatoriossa. Hän sai opetusta myös Berliinissä Bronisław Hubermanilta. 1920-luvulla Eckhardt-Gramatté kiersi pianistina Edwin Fischerin kanssa. Hän asui vuosina 1924–26 Barcelonassa, jossa hän tutustui Pablo Casalsiin ja sävelsi muun muassa konserton sooloviululle.[1] Puolisonsa, taidemaalari Walter Gramattén kuoltua vuonna 1929 Eckhardt-Gramatté lähti kiertueelle Yhdysvaltoihin, jossa hän esitti omia teoksiaan Leopold Stokowskin kanssa Philadelphiassa ja Frederick Stockin kanssa Chicagossa. Vuonna 1934 Eckhardt-Gramatté meni uusiin naimisiin taidehistorioitsija Ferdinand Eckhardtin kanssa.[2]
Vuosina 1936–42 Eckhardt-Gramatté opiskeli Max Trappin johdolla Berliinissä; tästä lähtien hän omistautui lähes täysin säveltämiselle. Hän kehitti tiiviin, aggressiivisen ja dissonanssia korostavan tyylin, joka oli lähempänä myöhäisromantiikkaa kuin 1900-luvun uusia tekniikoita. Hän kuitenkin hyödynsi joissain teoksissaan myös uusklassismin ideoita. Hänen ensimmäinen sarjallinen kokeilunsa oli 5. pianosonaatti (1950). Vuonna 1953 Eckhardt-Gramatté asettui Winnipegiin; tätä ennen hän oli ollut Wienissä. Hänestä tuli Kanadan kansalainen vuonna 1958.[1] Hän sai vuonna 1970 kunniatohtorin arvon Brandonin yliopistosta.[2]
Lähteet
- ↑ a b The Canadian Encyclopedia: S.C. Eckhardt-Gramatté
- ↑ a b Canadian Music Centre: S.C. Eckhardt-Gramatté: Biography (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||||||||||||||||||
