Te Deum

Te Deum on vanha kristillinen hymni. Suomeksi teksti alkaa sanoin: ”Sinua, Jumala, me ylistämme / Sinua, Herra, me kunnioitamme”.

Hymni koostuu kolmesta osasta. Ensimmäinen osa on kiitosvirsi Jumalalle, Isälle ja päättyy Pyhän Kolminaisuuden puhutteluun, toinen on kristologinen hymni Kristukselle. Kolmas osa koostuu psalminjakeista ja rukouksesta.[1] Siitä puuttuvat muutamat myöhemmille hymneille tyypilliset piirteet: tekstin jakautuminen neli- tai viisisäkeisiksi säkeistöiksi sekä loppusointu. Sen sijaan teksti jakautuu psalmilaulun tapaan säepareiksi. Hymniä onkin laulettu antifonisesti eli kahden laulajaryhmän vuorotteluna.[2]

Sanoituksen alkuperä ei ole varma. Sen on sepittänyt mahdollisesti Niketas Remesianalainen (k. 414), mutta se liitettiin pitkään Milanon piispan Ambrosiuksen nimeen (Hymnus Ambrosianus).[2] Luultavasti 800-luvulta peräisin oleva legenda kertoo, että piispa Ambrosius olisi laulanut Te Deumia kastaessaan Augustinusta pääsiäisenä 387.[1] Alkuperäinen melodia on vanhimpia tunnettuja sävellyksiä. Melodia on kuitenkin vuosisatojen aikana vaihdellut, ja monet tunnetut säveltäjät ovat tehneet siitä oman versionsa.

Käyttö

Hymniä lauletaan usein kiitosjumalanpalveluksissa. Katolisessa kirkossa sitä lauletaan useimmiten kaikissa suurimmissa jumalanpalveluksissa ja erityisesti pääsiäisaikana. Se kuuluu perinteisesti sunnuntain matutinaan. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjan liitteessä sen numero on 802 "Sinua, Jumala, me ylistämme" ja siitä on kolme virreksi tehtyä versiota, 320 "Sinua, Jumala, kansasi kumartaa", 321 "Sinua, Jumalaa, kansasi tunnustaa" [3] sekä virsi 901, "Luoja, Isä sinulle", joka on eri puolilla maailmaa tunnettu saksalaisen Ignaz Franzin virsi "Grosser Gott, wir loben dir" vuodelta 1769. Sama käännös on myös Ruotsin kirkon virsikirjassa virsi numero 1. Virsi on Pekka Kivekkään suomentama 1994, 2000.

Te Deumilla on ollut erityinen asema valtiollisissa juhlajumalanpalveluksissa myös Suomessa ja Ruotsissa. Se on juhlistanut Turun akatemian, nykyisen Helsingin yliopiston vihkiäisiä 1640, Uppsalassa 1701 venäläisistä Narvassa saatua voittoa ja valtiopäivien avajaisia 1800- ja 1900-luvuilla.[4][2] Ruotsissa Te Deum -rukoushetki on edelleen tunnettu. Kun Ruotsin kuningasperheessä on jokin merkittävä perhetapahtuma, kuten syntymäpäivä, kihlajaiset tai lapsen syntymä, vietetään Linnankirkossa lyhyt rukoushetki nimeltä Te Deum. Siinä lauletaan myös Ruotsin kirkon virsikirjan virttä nro 1.[5][6] [7]

Teksti

Latinankielinen teksti 

Te Deum laudamus: te Dominum confitemur. 
Te aeternum Patrem omnis terra veneratur. 
Tibi omnes Angeli, tibi Caeli et universae Potestates: 
Tibi Cherubim et Seraphim incessabili voce proclamant: 
Sanctus: Sanctus: Sanctus Dominus Deus Sabaoth. 
Pleni sunt caeli et terra maiestatis gloriae tuae. 
Te gloriosus Apostolorum chorus: 
Te Prophetarum laudabilis numerus: 
Te Martyrum candidatus laudat exercitus. 
Te per orbem terrarum sancta confitetur Ecclesia: 
Patrem immensae maiestatis: 
Venerandum tuum verum et unicum Filium: 
Sanctum quoque Paraclitum Spiritum.
 
Tu Rex gloriae, Christe. 
Tu Patris sempiternus es Filius. 
Tu ad liberandum suscepturus hominem, 
non horruisti Virginis uterum. 
Tu devicto mortis aculeo, 
aperuisti credentibus regna caelorum. 
Tu ad dexteram Dei sedes, in gloria Patris. 
Iudex crederis esse venturus. 
Te ergo quaesumus, tuis famulis subveni, 
quos pretioso sanguine redemisti. 
Aeterna fac cum Sanctis tuis in gloria numerari. 
Salvum fac populum tuum Domine, 
et benedic haereditati tuae. 
Et rege eos, et extolle illos usque in aeternum. 
Per singulos dies, benedicamus te. 
Et laudamus nomen tuum in saeculum, 
et in saeculum saeculi. 

Dignare Domine die isto, 
sine peccato nos custodire. 
Miserere nostri Domine, miserere nostri. 
Fiat misericordia tua Domine super nos, 
quemadmodum speravimus in te. 
In te Domine speravi: 
non confundar in aeternum.[8]

Musiikki

Säveltäjiä, jotka ovat säveltäneet Te Deumin:

  • Johann Christian Bach (1735–1782) Te Deum (Milano n. 1761)
  • Benjamin Britten Te Deum (1934)
  • Hector Berlioz (1803–1869) Te Deum opus 22 (1848/49)
  • Anton Bruckner (1884)
  • Marc-Antoine Charpentier
    • 1. Te Deum à 8 voix avec flûtes et violons H 145
    • 2. Te Deum H 146 (1692, alkusoitto vuodesta 1954 Eurovision tunnus)
    • 3. Te Deum à quatre voix H 147 (1693), Te Deum à 4 voix H 148 (1699)
  • Michel-Richard Delalande Te Deum (S 32, 1684)
  • Henry Desmarets (1661–1741)
    • Te Deum «de Paris» (1687)
    • Te Deum «de Lyon» (1707)
  • Antonín Dvořák Te Deum op. 103 (1892)
  • Jean Gilles (1668–1705)
  • Carl Heinrich Graun Te Deum (1757)
  • Kaj-Erik Gustafsson (1982)
  • Johann Adolf Hasse Te Deum Dresdenin hovikirkon vihkimiseen 1751 Joseph Haydn
    • 1. Te Deum Hob XXIIIc:1
    • 2. Te Deum Hob XXIIIc:C1
    • 3. Te Deum Hob XXIIIc:D1
    • 4. Te Deum Hob XXIIIc:G1
    • 5. Te Deum reges Hob XXIIIa:D5,
  • Georg Friedrich Händel
    • 1. Utrechter Te Deum HWV 278
    • 2. Caroline Te Deum HWV 280
    • 3. Chandos Te Deum HWV 281
    • 4. Te Deum in A-Dur HWV 282
    • 5. Dettinger Te Deum HWV 283
  • Jean-Baptiste Lully (1632–1687): Te Deum LWV 55 (1678)
  • Felix Mendelssohn Bartholdy
    • 1. Te Deum in D-Dur für Doppelchor und Basso Continuo
    • 2. Te Deum in A-Dur für Soli, Chor und Orgel
    • 3. Herr Gott, dich loben wir für Soli, Doppelchor, Gemeinde, Orchester und Orgel (1843) "Zur Feier des tausendjährigen Bestehens von Deutschland"
  • Wolfgang Amadeus Mozart
    • 1. Te Deum KV 141
    • 2. Te Deum KV 3 Anh. 241b
    • 3. Te Deum KV 6 C.3.12
  • Otto Nicolai (1810–1849): Te Deum (1832)
  • Henry Purcell (1659–1695): Te Deum & Jubilate Deo
  • Arvo Pärt: Te Deum (1984)
  • Max Reger (1873-1916)
    • Urkukappaleita, op. 59, nro 12, Te Deum[9]
  • Antonio Salieri (1750–1825)
    • 1. Te Deum laudamus de Incoronazione D-Dur (1790)
    • 2. Te Deum laudamus D-Dur (1799)
    • 3. Te Deum laudamus C-Dur (1819)
  • Domenico Scarlatti: Te Deum à 8 (1721)
  • Eero Sipilä (1969) [10]
  • Jan Dismas Zelenka
    • Te Deum D-Dur ZWV 145 (n. 1724);
    • Te Deum D-Dur ZWV 146 (1731)[11]

Lähteet

  • Martikainen, Tuomas (toim.): Ego sum qui sum: festskrift till Jouko Martikainen – Jouko Martikaisen juhlakirja – Festschrift für Jouko Martikainen. Julkaisusarja Studier i systematisk teologi vid Åbo Akademi nr 29., s. 321–331. Vatanen, Osmo: ”Te Deum -hymnistä avautuvia liturgianteologisia näköaloja”. Åbo: Åbo Akademi, 2006. ISBN 952-12-1678-6. (ruotsiksi)(suomeksi)(englanniksi)(saksaksi)

Viitteet

  1. ↑ a b Reijo Pajami: Hymnologian peruskurssi, s. 19. Kirkkomusiikin osaston julkaisuja 2. Sibeius-Akatemia, 1991. ISBN 952-9658-01-x.
  2. ↑ a b c 320 Sinua Jumalaa virsikirja.fi. Viitattu 8.4.2022.
  3. ↑ Suomen evankelisluterilaisen kirkon virsikirja. Hyväksytty kirkolliskokouksessa 1986. s. 479-483, 936
  4. ↑ Tauno Väinölä: Virsikirjamme virret. Kirjapaja, 2008. ISBN 9789516076112.
  5. ↑ Tradition och praxis vid kunglig födsel kungahuset.se. Viitattu 8.4.2022. (ruotsiksi)
  6. ↑ Kungafamiljen närvarade vid Te Deum Kungahuset. Viitattu 16. 9. 2023. (ruotsiksi)
  7. ↑ Te Deum Kungahuset. Viitattu 16.9.2023. (ruotsiksi)
  8. ↑ Te Deum chantcd.com. Viitattu 21.4.2022. (englanniksi)
  9. ↑ Max Regers Werke, Max-Reger-Institut. Viitattu 10.7.2022. (saksaksi)
  10. ↑ Reijo Pajamo, Erkki Tuppurainen: Kirkkomusiikki, s. 724. Suomen musiikin historia. WSOY, 2004. ISBN 951-0-27707-x.
  11. ↑ Vertonungen des Te Deum (Chorwerke) gemeinden.erzbistum-koeln.de. Viitattu 8.4.2022. (saksaksi)

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Te Deum.
  • 802 Sinua, Jumala, me ylistämme
  • 320 Sinua, Jumalaa
  • 321 Sinua, Jumala
  • 7 O Jumal', sinua kiitäm' (Arkistoitu – Internet Archive) Vanha Virsikirja 1701
  • Catholic Encylopedia: Te Deum (englanniksi)