Terttu Lyytikäinen

Terttu Lyytikäinen
Henkilötiedot
Muut nimet Terttu Birgitta Castrén
Syntynyt30. syyskuuta 1916
Matarenki, Ruotsi
Kuollut7. lokakuuta 2000
Helsinki
Titteli

Miss Suomi 1935

Miss Kuopio 1935
Puoliso Paavo Edvard Castrén
Lapset 4
Muut tiedot
Edeltäjä Anna-Liisa Fahler
Seuraaja Irma Streng
[ Muokkaa Wikidatassa ] Näytä Wikidatasta tulevat arvot
Infobox OK

Terttu Birgitta Castrén (o.s. Lyytikäinen 30. syyskuuta 1916 Matarenki, Norrbotten, Ruotsi – 7. lokakuuta 2000 Helsinki)[1][2][3][4] oli vuoden 1935 Miss Suomi. Lyytikäinen valittiin vuonna 1935 Miss Kuopioksi ja hän pääsi näin osallistumaan Miss Suomi -kilpailuun Helsingissä. Voitostaan hän sai palkinnoksi matkan Brysseliin Miss Maailma -kisoihin.[1][5][6]

Valinta Miss Suomeksi

Miss Suomen kukitus oli harvinainen tapahtuma vuonna 1935.

Terttu Lyytikäinen sai yllättäen puhelimella tiedon valinnastaan silloisen kotikaupunkinsa Miss Kuopioksi. Valinta oli tehty valokuvien perusteella. Seuraavana päivänä hänet kukitettiin täpötäydellä Väinölänniemen kasinolla. Kukituksen jälkeen hänelle tarjottiin matkaa Helsinkiin Miss Suomi -kilpailuun. Se järjestettiin Munkkiniemen Golf kasinolla. Lyytikäinen voitti kilpailun ja perintöprinsessaksi valittiin Eeva Silvonen. Kilpailijoita oli kahdeksan.[1]

Matka Belgiaan Brysseliin Antwerpenin kautta tapahtui rahtilaivalla kovassa myrskyssä. Miss Maailma -kilpailussa Terttu Lyytikäinen ei menestynyt. Myös silloin Miss Maailma -kilpailu halusi olla erillään politiikasta. Siitä osoituksena oli mm. omat osallistujat Neuvostoliitolla ja Venäjän keisarikunnan emigranteilla.[1]

Perhe ja yksityiselämä

Terttu Lyytikäisen isä oli jääkäriliikkeen aktivisti Viljo Abel Lyytikäinen[7]. Äiti oli Ester Elviira os. Kulmala. Terttu syntyi Matarengin kylässä Ruotsin Ylitorniossa, Norrbottenissa, jonne isä oli vienyt perheensä turvaan keisarillisen Venäjän salaiselta poliisilta. Lapsia syntyi kaikkiaan yhdeksän, joista Terttu oli toiseksi vanhin. Hän kävi seitsemän luokkaa oppikoulua ja opiskeli sen jälkeen sairaanhoitajaksi Pielavedellä ja työskenteli kunnanlääkärin avustajana.[1][5]

Terttu Lyytikäinen ei käyttänyt huulipunaa eikä meikkejä, vaan halusi olla luonnollisen kaunis, sillä ehostus oli hänen mielestään ns. huonon tytön merkki. Miss Suomi -voiton jälkeen hän siirtyi Suomi-Filmiin töihin. Hän teki elokuvissa pieniä avustajan rooleja ja teki työtä myös filmilaboratoriossa. Sen jälkeen hän työskenteli Kansallis-Osake-Pankissa.[1][5][6]

Terttu Lyytikäinen oli Tervakosken kirkon alttaritaulun mallina 1937 (teoksen signeerausvuosi). Taulun aihe on "Marian ilmestys". Sen maalasi taiteilija Georges von Swetlik. Taulun lahjoitti vuorineuvos Gösta Serlachius.[8]

Terttu Lyytikäinen meni naimisiin vuonna 1938 Paavo Edvard Castrénin kanssa. Pari sai neljä lasta, vuonna 1939 syntyi Pirkko, vuonna 1941 Eero, vuonna 1945 Anja ja vuonna 1947 Päivi. Terttu Castrén jäi leskeksi vuonna 1977 liki 40 avioliittovuoden jälkeen.[1] Terttu kuoli 7. lokakuuta 2000. Hänet on haudattu miehensä viereen Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin. Sukuhaudan paikka on alue 2, kortteli 1, rivi 6.[3]

Lähteet

  • http://lempimissit.suntuubi.com/?cat=311 (Arkistoitu – Internet Archive)

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g Timo T.A. Mikkonen: Suomen Kauneimmat, s. 32 – 35. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24644-1.
  2. ↑ Auli K: Billiongraves; Terttu Castrén, Hietaniemen hautausmaa fi.billiongraves.international. 9.7.2021. Viitattu 31.7.2021.
  3. ↑ a b Kirkko Helsingissä: Castren Paavo Edvard, Samaan hautaan haudatut: Castrén Terttu Birgitta, Hietaniemen hautausmaa, alue 02, kortteli 001, rivi 06, paikka 00108 hautahaku.fi. Viitattu 31.7.2021.
  4. ↑ Jaakko Castrén: Castrén-suku 2012, s. 114. Aldus oy, Lahti: Castrén-suku ry, 2012. ISBN 978-952-93-0397-7.
  5. ↑ a b c Maija Puonti: Vuosisadan missit, s. 11. Tampere: Uusi Kirjapaino Oy, 2000. ISBN 952-5257-19-3.
  6. ↑ a b Meri Martikainen: Kaikkein kaunein tyttö, s. 14. Tampere: Uusi Kirjapaino Oy, 2007. ISBN 13-978-952-5597-33-2.
  7. ↑ ”Miss Suomeksi 1935” valittiin neiti Terttu Lyytikäinen Kuoplosta. Helsingin Sanomat, 2.9.1935, s. 5. Näköislehti (maksullinen).
  8. ↑ Janakkalan seurakunta: Tervakosken kirkko ja seurakuntakeskus janakkalanseurakunta.fi. Viitattu 17.5.2024.