Tukholman ohjelma
Tukholman ohjelma määrittelee suunnan Euroopan unionin toiminnalle poliisi-, raja- ja tulliyhteistyössä, oikeusasioissa sekä turvapaikka-, maahanmuutto- ja viisumipolitiikassa. Se on määräaikainen ja kestää viisi vuotta.[1]
Synty
Euroopan unionin komissio, jolla unionissa on esitysoikeus, esitti Tukholmassa 16.–17. heinäkuuta 2009 kokoontuneelle EU-maiden oikeus- ja sisäministereille ehdotuksen, josta ministerit keskustelivat, tosin vielä epävirallisesti.
Ohjelma on jatkoa kahdella Suomessa ja Alankomaissa neuvotelluille ohjelmilla eli Tampereen ohjelmalle vuosina 1999–2004 ja Haagin ohjelmalle vuosina 2004–2009.[1]
Perustana tälle ohjelmalla on ns. Maastrichtin sopimus, jossa oikeus- ja sisäasioista tuli Euroopan unionin rakenteen kolmas pilari. Tämä sopimus tuli voimaan vuonna 1993, eli ennen Suomen liittymistä Unionin jäsenyyteen.[2]
Sisältö
Tukholman ohjelma koostuu seitsemästä luvusta: johdanto, kansalaisen oikeudet, oikeusasiat, kansalaisten suojelu, raja-asiat, maahanmuutto- ja turvapaikka-asiat sekä oikeus- ja sisäasioiden ulkosuhteet.
Poliisitoiminnan osalta ohjelmassa korostetaan entistä tehokkaamman tietojenvaihdon merkitystä ja operatiivisen yhteistyön merkitystä.[3]
Yhdeksi Tukholman ohjelman ydintavoitteista on mainittu solidaarisen ”kansalaisten Euroopan” rakentaminen. Sopimuksen sanotaan tarjoavan eurooppalaisille lisäarvoa erityisesti torjumalla tehokkaammin rajatylittävää rikollisuutta ja punnitsemalla turvallisuutta perusoikeuksien suojaa vasten.
Tavoitteena on ollut myös aikaansaada toimiva maahanmuuton hallinta niin vastaanottaja- ja lähtömaiden, kuin yksittäisten maahanmuuttajien näkökulmasta. Lisäksi yhteiseurooppalainen, solidaarisuudelle perustuva turvapaikkajärjestelmä pysyy EU:n tähtäimessä.[4]
