Valimon rautatieasema

Valimo
Gjuteriet
Perustiedot
Lyhenne	Vmo
Aiemmat nimet	Strömbergin seisake
Rataosa	Helsinki–Turku, Leppävaaran kaupunkirata
Sijainti	60°13′20″N, 024°52′34″E
Osoite	Valimopolku 3, 00380 Helsinki
Vyöhyke	B
Etäisyydet	Huopalahti 1,1 km Pitäjänmäki 0,8 km
Avattu	1.12.1949[1]
Liikenne
Käyttäjiä	4 072 / vrk. (kevät 2012)[2]
Liikennöitsijä(t)	VR
Lähijunat	L A
Vaihtoyhteydet	54
Matkustajalaituri(t)
Korkeus	55 cm (RHK:n standardi)[3]
Lyhin ja pisin pituus	270 m[4]
Pinnoite	betonikivetys[5]
Laiturikatokset	1
Laiturinäytöt	4 kpl [4]
Asemarakennus
Tyyppi	seisakelaituri raiteiden välissä
Suunnittelija	Arkkitehtitoimisto CJN Oy[5]
Materiaali	teräsbetoni[5]
Rakennettu	1949, 1976
Purettu	1976 (Strömbergin seisake)
Lipunmyynti	ei
Liukuportaita	ei
Hissejä	1
Ratapiha
Raiteisto	2 laituriraidetta, 2 ohittavaa raidetta
Aiheesta muualla
Wikimedia Commons
Asema kuvattuna etelästä.
Kaupunkirata Helsinki–Leppävaara Km   Lyh. Liikennepaikat  Turkuun 11,2 Lpv Leppävaara Kehä I:n alitus 9,5 Mäk Mäkkylä 8,5 Pjm Pitäjänmäki Seututien 110 ylitys 7,5 Vmo Valimo Seututien 120 alitus  Vantaankoskelle 6,4 Hpl Huopalahti Valtatie 3:n ylitys 4,6 Khk Kivihaka  pääraiteille 4,4 Ila Ilmala 3,2 Psl Pasila 1 Linnunlaulu  Riihimäelle 0,2 Hki Helsinki päärautatieasema Merkkien selitykset
Infobox OK

Valimon rautatieasema (lyh. Vmo, ruots. Gjuteriets järnvägsstation) on lähijunien asema Pitäjänmäen yritysalueella Helsingissä. Se sijaitsee Helsingin ja Turun välisellä rantaradalla Huopalahden ja Pitäjänmäen asemien välissä. Vuonna 2012 asemaa käytti noin 4 000 matkustajaa arkivuorokaudessa.^[2] Aseman välittömässä läheisyydessä sijaitsee yli 9 000 työpaikkaa.^[6]

Valimon nimi oli aiemmin Strömbergin seisake; nimi muutettiin Valimoksi 30. toukokuuta 1976. Strömbergin seisake avattiin vuonna 1949 viereisen Strömbergin tehtaan työntekijöitä varten. Vielä 1980-luvulla paikallisjunat pysähtyivät Valimossa vain tarvittaessa. Helsingin päärautatieasemalta on Valimon asemalle matkaa noin 7 km^[3].

Historia

Rautatien tulo

Rantarataa alettiin rakentaa vuonna 1901 Helsingistä Karjaalle. Rataosa kulki Pitäjänmäen teollisuusalueen lävitse. Pasilan ja Espoon välistä 17,8 kilometriä pitkää toista linjaraidetta alettiin rakentaa vuonna 1911 ja se saatiin valmiiksi vuonna 1920. Vajaa kolmekymmentä vuotta tämän jälkeen alettiin rakentaa Pitäjänmäessä sijaitsevalle Strömbergin teollisuusalueelle junaseisaketta.^[7]

Strömbergin seisake

Asema avattiin 1. joulukuuta 1949 nimellä Strömbergin seisake. Se palveli yksinomaan Strömbergin tehtaan henkilökuntaa. Asemalla oli yksi puinen matkustajalaituri. Alkuaikoina rautatieseisakkeella pysähtyi ainoastaan muutamia junia työpäivän alkamis- ja päättymisaikoja mukaillen. Asema sijaitsi Strömbergin tehdasalueella tiettömässä paikassa ja ainoa suunta johon seisakkeelta oli mahdollisuus kulkea oli tehtaan sisäänkäyntiportti. Myös Vaasassa sijaitsi aikoinaan Strömberg-niminen seisake, joka muutettiin vuonna 1949 Huutomäeksi.^[1]

Rantarata oli alun perin rakennettu kaksiraiteiseksi, mutta toinen raide purettiin vuonna 1945 sotakorvauksine Huopalahden ja Espoon väliltä. Kiskot toimitettiin Neuvostoliittoon. Vuonna 1958 toinen raide rakennettiin takaisin välille Huopalahti-Pitäjänmäki. Samalla Valimon asemalle rakennettiin toinen puinen asemalaituri.^[7]

Valimon rautatieasema

Alun perin Pitäjänmäen alueelle suunniteltiin vain yhtä rautatieasemaa, koska jokainen pysähdys hidastaa junan kokonaismatkaa. 1970-luvulla Strömbergin konepajan yksityinen seisake päätettiin rakentaa julkiseksi rautatieasemaksi. Uuden aseman arkkitehtisuunnittelusta vastasi arkkitehtitoimisto CJN Oy ja rakennussuunnittelusta Finnmap Consulting Oy. Rautatieaseman urakoitsijan toimi Tekra Oy.^[5] Uusi rautatieasema rakennettiin noin 300 metriä Strömbergin seisaketta idemmäksi ja sen nimeksi muutettiin Valimon rautatieasema.^[1]

Valimon rautatieasema avattiin liikenteelle 30. toukokuuta 1976. Asema oli tarkoitettu koko Pitäjänmäen teollisuusalueen käyttöön, toisin kuin aikaisempi Strömbergin seisake. Strömbergin seisake suljettiin samana päivänä kun Valimon rautatieasema avattiin ja myöhemmin seisake purettiin.^[1]

Kun Leppävaaran kaupunkirataa alettiin rakentaa otettiin seisakkeella käyttöön toukokuussa 1995 väliaikaiset matkustajalaiturit. Täysin uusittu rautatieasema vihittiin käyttöön 16. lokakuuta 2000.^[1]

Leppävaaran kaupunkiradan yhteydessä vuonna 2000 ABB esitti aseman nimen muuttamista takaisin Strömbergiksi. Myös Helsingin nimistötoimikunta puolsi seisakkeen nimenmuuttamista muotoon Strömberg-Strömbergs. Ratahallintokeskus ei kuitenkaan hyväksynyt ehdotettua nimenmuuttamista ja nimi päätettiin säilyttää ennallaan.^[1]

Asemaympäristö

Rautatieasemalle kulku tapahtuu radan alittavalta kevyenliikenteen raitilta Valimonpolun kautta. Alikulusta on kulkuyhteys asemalaiturille portaita pitkin sekä hissillä. Laiturin itäpäähän on jätetty mahdollisuus rakentaa asemalle jalankulkuyhteys Vihdintien sillalta. Aseman alikulku on betonirakenteinen ja katossa on asemanlaiturin kohdalla avattu suuri lasikatteinen valoaukko. Tunnelin ja portaiden seinät seinät on päällystetty keraamisilla laatoilla, portaiden askelmat ovat graniittia. Hissikorit ja niiden seinät ovat lähes kauttaaltaan lasia. Porrastila on lasikatteinen ja teräsrunkoinen, seinissä on teräsverkot. Radan alikulku on päällystetty betonikivillä.^[6]

Aseman laiturikatokset ovat rakenteeltaan teräksisiä, samoin laiturille sijoitetut läpinäkyvät tuulisuojat, jotka on varustettu puisin istuimin. Laiturin katosalue on päällystetty betonikivillä. Katoksen ulkopuolinen laiturialue on päällystetty asfaltilla. Laituri on valaistu koko pituudelta. Asemalaiturin pituus on 270 metriä ja leveys 6–10 metriä. Laiturille rakennetun katoksen pituus on 110 metriä.^[5]

Aseman ylläpito

Informaatiojärjestelmä

Ratahallintokeskus aloitti vuonna 2007 rakentaa uutta, reaaliaikaista matkustajainformaatio- ja kuulutusjärjestelmää. Samana vuonna Valimon asemalle asennettiin kaksi uutta Adtranzin valmistamaa raidemonitoria sekä yksi Mitronin valmistaman 32 tuuman apunäyttö.^[3]

Lämmitys ja valaistus

Rautatieasemalla energiaa kuluu lähinnä lämmitykseen ja valaistukseen. Nykyisellä asemalla lämmitysenergiaa kuluttavat erityisesti portaiden ja lasitetun hissikuilun lämmitys. Valaistukseen kului vuonna 2009 yhteensä 132 908 kWh.^[8]

Liikennöinti

Katso myös: Helsingin seudun lähijunaliikenteen linjat

Asemalla liikennöivät päivisin A-junat päärautatieasemalle ja Leppävaaraan. Yöaikaan asemalla liikennöi Helsingin ja Kirkkonummen välillä L-yöjuna. Junat liikennöivät arkisin noin kello 4–1.30. Viikonloppuisin junaliikenne alkaa myöhemmin ja kestää perjantaisin ja lauantaisin aina aamuyöhön asti. Matka Helsingin keskustaan kestää noin 11 minuuttia. Junien vuoroväli vaihtelee 10–30 minuutin välillä.

Asemalla on neljä raidetta ja kaksi laituriraidetta, jotka on numeroitu numeroin 3 ja 4^[3]. Kirkkonummen suuntaan liikennöidään raiteelta 4 ja Helsinkiin raiteelta 3.^[9] Tulevan Kehäradan vuoksi liikenne kaupunkiradan raiteilla muutettiin syksyllä 2013 oikeanpuoleisesta vasemmanpuoleiseksi. Kahta muuta raidetta käyttää aseman ohittavat kauko- ja lähijunat.

Liityntäliikenne

Asemalle ei ole rakennettu liityntäpysäköintiä. Alikulkutunnelin yhteyteen on rakennettu katettuja polkupyöräpaikkoja yhteensä 40 kappaletta.^[5]

Linja-autot

Valimon asemalla pitää päätepysäkkiä yksi linja-autolinja:

• 54 Itäkeskus – Pukinmäki - Lassila – Valimo

Lisäksi Vihdintietä kulkee bussi 37 sekä 300-sarjan seutulinjat.

Seuraava kuvaaja kuvaa Valimon asemalta lähtevien ja sinne tulevien matkustajien kulkutapaa vuonna 2010.

Lähteet

• Mustonen, Pertti & Rytilä, Pekka: Kaupunkiratakirja 2002 : Helsinki - Huopalahti - Leppävaara. Helsingin kaupunki, Espoon kaupunki, Ratahallintokeskus, 2002. ISBN 951-718-876-5.
• Nummelin, Markku: Rantarata. Kustantaja Laaksonen, 2008. ISBN 978-952-99685-8-9.

Viitteet

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Valimon rautatieasema Wikimedia Commonsissa

• Kuvia Strömbergin seisakkeelta vuodelta 1973 (Arkistoitu – Internet Archive)